Kaikkein pysähdyttävimmät “mitä he-le-vet-tiä minä juuri luin” -havahtumiset jäävät ihmiselle mieleen vuosiksi, jopa loppuiäksi.

Tämän kevätpuolen tähtihetkestä on välillisesti kiittäminen Helsingin Sanomien Tero Hakolan napakkaa kolumnia otsikolla Veikkauksen edunsaajat hermostuivat rahapeliongelmien ehkäisystä, koska vaarassa ovat omat rahat. Moni aihepiiristä kiinnostunut kolumnin varmaan tuoreeltaan lukikin, mutta
todelliset herkkupalat löytyvät Hakolan tarjoileman linkin takaa. Kiinnitä turvavyöt, nyt mennään lujaa. “Veikkauksen edunvälittäjäverkoston” nimellä kulkevan lobbausryhmän tiedotteessa ihan oikeasti sanotaan muun muassa seuraavaa: “Laittomien peliyhtiöiden mainosten näkymiseen televisiokanavilla ja verkkosivustoilla on puututtava. — Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi Suomessa laittomien peliyhtiöiden mainosten pikselöintiä kuvasta, kun suomalaisilla televisiokanavilla näytetään lähetyksiä ulkomailla järjestettävistä urheilutapahtumista.”

Aika saakelin sakeaa menoa. Kun Teemu Pukin tuuletus Urheiluruudun välityksellä viimein matkaa Englannista Euroopan äärimmäisen koillisnurkan katajaisen kansan kotisohville saakka ei Temen miehekkään pärstän alla näykään ruotsalaisen rikollisyrityksen in mainoksen verhoama
keskivartalo vaan pikselimössöä. Pukkiparty saa aivan uuden, psykedelisen vivahteen!

teemu pukkiblurrattu

Onnistuisiko pikselöinti rikollisen betsitoiminnan tunnistavan ihmesoftan kautta vai pitäisikö pahuutta sisältävät osat ruudusta pikselöidä tai blurrata manuaalisesti? Suorien lähetysten osalta tämä vaatisi salamannopealla hiirikädellä varustettuja sensuuritykkejä, Pukki on vikkelä mies. Mutta voi kauhistus, eihän noita “laittomien” betsifirmojen mainoksia ole vain Pukin paidassa, vaan niitä on koko brittifutis täynnä. Eikä vain brittifutis, vaan vaikkapa hiihdon MM-kisat olivat ruudussa in mainosnäkyvyyden juhlaa. Riittäisi niissä lukemattomissa ladunvarsi- ja mäkimonttumainoksissakin pikselöimistä.

Okei, pähkähulluja esityksiä tähän tai tuohon asiaan internetin syvyyksistä tietysti löytyy, mutta tälle nimenomaiselle mielettömyydelle nauraminen saa onton vivahteen, kun katsoo, millaisia tahoja tiedotteen taustalla on: Suomen akatemia, Suomen olympiakomitea, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi, Suomen kansallisooppera, Tieteellisten seurain valtuuskunta. Eikö tuollaisissa instansseissa kukaan vähääkään vahdi, miten haisevaa tuubaa niiden nimissä tiedotteeksi punnataan?

Vielä kapeammaksi hymy hyytyy kun tiedostaa, että tämä sama kunnianarvoisten järjestöjen ja laitosten yhteenliittymä – tai pikemminkin toivottavasti pieni joukko, joka “edunvälittäjäverkoston” kautta toimii näiden nimissä – avoimesti flirttailee suomalaisten internetin käytön rajoittamisen kanssa. Ja että Veikkauksen johdossa häärivä kokoomuskaksikko Olli Sarekoski – Velipekka Nummikoski tuntuu nykyään ihan oikeasti lämpenevän ajatukselle siitä, että suomalaisia blokkauksen keinoin estettäisiin pääsemästä jossain toisessa EU-maassa sijaitsevalle rahapelisivustolle.

Siis mitä, kuulen jonkun henkäisevän, kokoomusko kannattaa internetin (tai television urheilulähetysten) sensurointia? Ääneen puolueena ei todellakaan kannata ja jotkut kokoomuslaiset (vaikkapa Wille Rydman ja Susanna Koski esimerkkeinä mainittakoon) sitä ääneen vastustavat, mutta palataan kykypuolueeseen ja sen avainrooliin hetken kuluttua. Pohditaan ensin blokkauksia, vapauksia, vastuukysymyksiä ja sitä, millaisen Suomen me haluamme.

sivu
Kuva: Veikkauksen johto haluaisi estää suomalaisten pääsyn mm. in sivustolle.

Tai jos rehellisiä ollaan: millaisen Suomen minä haluan, ei minulla tai kenelläkään muullakaan lopulta ole tässä asiassa oikeutta puhua kuin omasta puolestaan. Vuonna 1973 syntyneenä kuulun sukupolveen, joka pääsi heti nuorena aikuisena mukaan internetvallankumoukseen, joka meikäläiselle alkoi avautua 1990- luvun puolivälin tienoilla Oulun yliopiston mikrolabroissa (kyllä, sellaisiksi kutsuttiin huoneita, joissa oli tietokoneita). Vapaus ja rajattomuus ja kokonainen uusien mahdollisuuksien universumi siinsivät jo näköpiirissä.

Samoihin aikoihin tapahtui muutakin massiivista, Suomi liittyi Euroopan unioniin ja meistä alkoi tosissaan tulla länsimaa. Keskiolut kilisi kioskeihin ja Veikkaus tutustutti kansan ihan uudenlaiseen rahapelaamiseen, urheiluvedonlyöntiin. Arvoluterilaisuuden harmaa sarkapomppa höllensi otettaan suomalaisista. Moni aikalainen muistelee, että tuolloin alkoi maassa olla jotenkin kevyempi elää. Niin, urheiluvedonlyönti. Sitä olen harrastanut pienten panosten satunnaisena viihdepelaajana siitä saakka, kun Veikkaus minut hommaan ammoin innosti. Pelitilejä on kertynyt kouralliselle yhtiöitä, rahaa tileille sen sijaan juuri ei. On kuitenkin aina välillä kovin mukava katsoa matsia, jossa on jokunen hilu kiinni.

Nyt vuonna 2019 saan siis tuollaisesta hervottoman Pahkasika-henkisestä tiedotteesta lukea internet- pelaavani laittomia pelejä ja että touhujeni hillitsemiseksi tarvitaan “…vaikuttava toimenpidepaketti. Tarvitaan erityisesti poliisihallituksen toimia. ”Anteeksi nyt vain, hyvät “Veikkauksen edunsaajat”, mutta tarvittaisiin toimia, joilla teidät päivitettäisiin 2000-luvun Länsi-Eurooppaan. On totta, että eurooppalaisissa maissa on erilaisia blokkauksia joidenkin rahapeliyhtiöiden osalta, mutta nämä ovat seurausta alan toimijoille laaditusta lisenssimallista ja/tai nimenomaisesti ja suunnattu ongelmapelaamisen haittojen vähentämiseen.

Suomen blokkihankkeessa taas on kyse aivan muusta eli valtion monopolin voittojen maksimoimisesta ja monopoliaseman suojelemisesta. Meitä suomalaisia tuo monopoli perinteisesti houkuttelee uhkapelaamaan jokaiseen markettiin, kioskiin, huoltoasemille ja ties minne kylvetyillä peliautomaateilla, Veikkauksen kolossaalisella 60 miljoonan euron markkinointibudjetilla ja monesta tuutista tunkevalla piilomainonnalla. Vähäväkisessä Suomessamme on uskomattomasti yli 18 000 rahapeliautomaattia, missään muussa eurooppalaisessa maassa ei ole mitään tähän verrattavaa.

pelikoneita

Valtio tekee kaikkensa maksimoidakseen kansalta tällä tavalla hankittavan rahan määrän. Kohderyhmät ovat selkeät: kun puolisoni kanssa viime kesänä katsoimme retrohengessä perinteisesti televisiota (MTV3:n Wallander-elokuvien uusintoja lauantai-iltaisin) ajettiin ummetuslääkemainosten seassa uuden
Hokkuspokkus-automaatin mainosta, yhä uudestaan ja uudestaan. Ne kuten Wallander-uusinnat ylipäätään on suunnattu iäkkäille yleisöille ja kas: lähimarkettiin ilmestyi peräti kaksi Hokkuspokkusta ja aina vähintään toisella mummo. Mummot tuijottavat laitteen ruutua keskittyneen ilottomasti; ilme on sama, vaikka ihminen vaihtuu.

Yksinäisten vanhusten koukuttaminen valtion monopolin tulonlähteiksi edustaa sitä kylmää ja synkkää sarkatakki-Suomea, joka elää yhä keskuudessamme ja jolla on voimakkaita puolestapuhujia. Mitä valtio mummoille tekee on oltava oikein, koska valtio on valtio. Mitä esimerkiksi ruotsalaiset markkinataloudessa toimivat liikeyritykset, nuo rikolliset, internetissä tekevät pitää panna blokkiin, apua, poliisihallitus auta!

Lupasin palata kokoomuspuolueeseen ja mikäpä palatessa, koska sinne tämä pohdinta johtaa. Miten voi olla mahdollista, että toimitusjohtaja Sarekoski (kok) ja yhteiskuntasuhteista eli lobbauksesta vastaava varatoimitusjohtaja Nummikoski (kok) näyttävät edustavan jokseenkin kaikkea sitä, mistä puolue on yrittänyt ainakin imagollista etäisyyttä ottaa viimeiset 30 vuotta?

Kerron mielipiteen muotoon paketoidun salaisuuden: kumpikaan herra ei sanan missään modernimmassa merkityksessä ole oikein minkään sortin oikeistolainen, vaan vuosina 1962 (Nummikoski) ja 1965 (Sarekoski) syntyneinä kuuluvat YYA- ja monopoli-Suomen viimeiseen vaikuttajasukupolveen, joka kokoomuksen nuorisotoiminnassa usein oli hämmästyttävän vasemmalla. Ja he luultavasti olivat minua kymmenkunta vuotta vanhempia vieraillessaan elämänsä ensimmäistä kertaa internetissä. Nämä ovat alle kuusikymppisiä miehiä, mutta jo dinosauruksia.

Oleellisempaa kuin monopolin pääkonttorin jättipalkkaisten ronttosaurusten aatteellinen menneisyys on se, minkä kannan kokoomus puolueena niissä sensuuriasioissa ottaa jos ja luultavasti kun se on seuraavassa hallituksessa mukana. SDP:lle ja keskusta suhtautuvat sensuuriin varovaisen positiivisesti ja kristillisdemokraatit sekä vasemmistoliitto kannattavat. Juuri nämä kaksi puoluetta muuten aikoinaan kiivaasti vastustivat maamme EU-jäsenyyttä; laitaluterilaisuus ja laitavasemmistolaisuus näyttävät helposti löytävän toisensa, kun länsimaista menoa voi vastustaa.

Nykyvihreistä ei tässäkään asiassa ota Osmokaan selvää, RKP peesaa PAF:ia ja persuja ei hallitukseen huolita, joten kokoomus on todennäköinen ratkaisija. Miten esimerkiksi mainittu Wille Rydman mahtuisi puolueeseen, joka takertuisi yhä selkeämmin sinne sarkatakkimenneisyyteen?

Lopuksi täky niin Rydmanille kuin muillekin oikeistolaisille. Olen ymmärtänyt aatteeseenne kuuluvan, että sen jälkeen, kun esimerkiksi palkkatyöstä saamani nettotulo on kaikkien verojen ja sivukulujen jälkeen sujahtanut tililleni minulla on valtiolta kysymättä lupa käyttää oman työni lisäarvosta tulleita rahoja parhaaksi katsomallani tavalla, kunhan en tee rikoksia. Rahat siis yksinkertaisesti ovat minun. Nyt kuitenkin ollaan “edunsaajien” toimesta esittämässä ja SDP:n sekä keskustan taholta varovaisesti kannattamassa jopa sitä, että en saisi käyttää niitä omia, siis riidattomasti omia, rahojani Euroopan unionissa toimivan täysin legitiimin urheiluvedonlyöntifirman tuotteisiin, vaan siirrot pelitileille blokattaisiin. Sen lisäksi, että monopolijengi haluaa sensuroida internetini ja tv-lähetykseni, niin he mielivät valtaa pankkitilini käyttöön. Varmaan tuossa kohdin täytyy tulla viimeinen raja eli asia, jota ei voi missään olosuhteissa hyväksyä?

Kolumnin on kirjoittanut Kristian Sundqvist

Kuvat: UnSplash, Teemu Pukin kuva – kuvakaappaus tästä videosta.

Tule keskustelemaan pelikohteista myös Veikkausvihjeet & Pitkäveto Facebook-ryhmään! Tarjolla on päivittäin tipsejä eri lajeihin, ja ryhmässä on jo 1500+ jäsentä. Tule voittamaan kimpassa!