Muuan kanadalainen, Donald Gallinger, pelasi NHL:ä Boston Bruinsissa kaikkiaan 222 ottelua vuosina 1942-48. Ontariossa syntynyt Gallinger oli urheilullinen multilahjakkuus ja olisi pärjännyt varsin hyvin myös baseballin ammattilaisena. Pisteitä takovana hyökkääjänä Gallinger murtautui ammattilaisjäille hyvin nuorena, jo 17-vuotiaana, ja pääsi siihen aikaan kuuluisaan ”Sprout”-ketjuun Bill Shillin sekä Bep Guidolinin rinnalle. Lupaava ura päättyi kuitenkin ennen aikojaan, kun Gallinger sotkeutui syvälle NHL:n historian kenties suurimpaan vedonlyöntiskandaaliin.
Gallinger tuli urheilulllisesta suvusta – isänsä Frank oli pelannut NHL:ssä, vaikka lacrosse oli isän ykköslaji. Myös Donaldin sedät olivat kiekkomiehiä. Vuonna 1942 Bostonin väreissä debytoinut Donald oli aikanaan toiseksi nuorin siihen mennessä ”änärissä” debytoinut pelaaja ja ura näytti lupaavalta. Luontainen maalintekijä äänestettiin kolmanneksi tulokkaille jaettavassa Calder Trophy-kategoriassa.
Lupaava ura keskeytyi ensimmäisen kerran, kun Gallinger joutui siirtymään Kanadan armeijan palvelukseen. Vuodet 1943-45 Donald oli sivussa NHL:stä Royal Canadian Air Forcen viedessä huomion. Gallinger tuli armeijasta lentoupseerina.
Kaudella 1945-46 Gallinger oli Bruinsin paras pistemies, kun Boston eteni toistamiseen Gallingerin uralla aina Stanley Cupin finaaleihin saakka – vain hävitäkseen sarjan toistamiseen. Seuraavalla kaudella Gallinger teki runkosarjassa kymmenen pistettä edelliskautta vähemmän, mutta kuului edelleen sarjan kärkimaalintekijöihin. Bruinsin kausi päättyi tällä kertaa pudotuspelien avauskierrokselle.
Vedonlyöntiskandaalin tausta
Vedonlyönti oli ammattilaisjääkiekossa selkeä ongelma 1940-luvulla. Jo vuonna 1946 NHL paljasti Toronto Maple Leafsissa pyöritetyn vedonlyöntiringin. Toronton tähtipelaaja Babe Prattille langetettiin yhdeksän ottelun pelilkielto oman joukkueen peleihin asetetuista vedoista. Tämä oli sen verran köykäinen rangaistus, että seuraavalla kaudella ongelmat vain jatkuivat, joten kattojärjestö ilmoitti sen seuraksena, että jatkossa rangaistukset tulisivat olemaan huomattavasti rankempia.
Gallinger on itse kertoinut, että hän oli lyönyt vetoja tulokaskaudestaan lähtien, mutta vain oman joukkueen voitoista. Tappioista lyömisen hän kertoi aloittaneensa tavattuaan Bruinsiin kaudelle 1947-48 tulleen 28-vuotiaan sentterin, Billy Taylorin, jonka kanssa Gallinger asui. Taylor oli tunnettu vedonlyöjä, joka pian oppi, että myös Gallinger harrasti uhkapelejä. Taylor opasti Gallingerille, miten hän saisi tuplattua 7500 taalan vuosipalkkansa – lyömällä vetoa omaa joukkuettaan vastaan.
Kaksikko järkeili, että he eivät voi vain kahdestaan vaikuttaa omaan joukkueeseen suoritustasoon niin voimakkaasti, että he saisivat joukkueen varmasti häviämään, niinpä Bruinsin peleihin he panostivat vain silloin, kun he ”tiesivät” joukkueen häviävän. Duo halusi kuitenkin lisää. Taylroin kontaktien kautta parivaljakko löysi Detroitista arvokkaan kontaktin. Ammattirikollinen sekä uhkapelaaja James Tamer jakoi pelaajille sisäpiiritietoa tulevista varmoista häviöistä, joiden perusteella myös Gallinger löi vetoa. Kolmen kuukauden aikana Gallinger löi vetoa kahdeksaan peliin, kertapanostuksen oltua 250 taalasta aina tuhanteen dollariin, kunnes kaikki paljastui.
Sopuhäviöiden paljastuminen
Vuoden 1948 alussa Bruinsin johto alkoi hämmästellä Taylorin heikkoja otteita ja jopa epäilemään otteita tarkoituksenmukaisen heikoiksi, niinpä sentteri treidattiin New York Rangersiin. Helmikuussa Gallinger soitti detroitilaiselle hämärämiehelle, Tamerille, mutta huonoksi onnekseen poliisi oli jo hämärämiesten juonien perässä. Keskustelu nauhoitettiin ja sen sisältö palajastettiin detroitilaisessa sanomalehdessä.
Tamer: ”Miten hommat menee tänä iltana?”
”Älä huoli illan pelistä. En aio olla järin hyvä. Lyö 500 talaa minulle.”
Tämän lisäksi Gallinger paljasti Tamerille, että yksi Bruinsin avainpelaajista oli ottelusta sivussa. Tamer jakoi informaation New Yorkiin Taylorille ja suositteli 500 taalan vetoa Bostonin tappiolle. Boston kuitenkin yllättäen voitti ottelun, mutta siitä huolimatta Detroitin poliisi jakoi nauhoitetun keskustelun NHL:n silloiselle presidentille, Clarence Campbellille.
Myöhemmin helmikuussa Gallinger sai päämajasta puhelun ja kutsun tulla Torontoon kuultavaksi sopupelien järjestämisestä. Gallinger päätti junamatkallaan kieltää kaiken. Torontossa Bruinsin silloinen GM Art Ross kuulusteli kaikkia joukkueensa pelaajia yksi kerrallaan. Ross kertoi Gallingerille, että hänen osuutensa huijauksessa oli jo tiedossa, mutta Gallinger vannoi syyttömyyttömyytään.
Ehkä hänenkin jälkikasvunsa miettii tänä päivänä, että olisipa jo siihen aikaan ollut kryptovaluuttoja, jotta isoisoisä olisi hankkinut epäilyttävien toimiensa tilalle ennemmin vaikka Coinmotion kokemuksia.
Maaliskuussa huhut Boston Bruinsin pelaajien osallisuudesta vedonlyöntiskandaalista kantautuivat myös lehtimiesten pariin, niinpä eri lehdissa julkaistiin aiheesta juttuja, mutta vielä ilman epäiltyjen nimiä.
Marraskuun neljäntenä New Yorkissa operoiva journalisti Walter Winchell paljasti omassa jutussaan, että yksi epäillyistä oli juurikin Donald Gallinger. Samana iltana Montrealissa käydyn ottelun jälkeen paikallinen lehdistön edustaja kysyi asiasta haastattelussa Gallingerilta, joka edelleen kielsi kaiken itsepintaisesti.
Marraskuun seitsemäntenä Gallinger teki uransa viimeisen NHL-maalin Toronto Maple Leafsin verkkoon.
Tuomiopäivä
Marraskuun yhdeksäntenä, vuonna 1948 NHL tuomitsi Gallingerin toistaiseksi voimassa olevaan pelikieltoon huijaukseen kohdistuvan tutkinnan ajaksi. NHL:n johtaja Campbell piti Gallingeria sekä Tayloria syyllisinä jääkiekolle haitalliseen käytökseen sekä vehkeilystä tunnetun uhkapelurin kanssa. Tutkinnan valmistuttua syyskuussa Gallinger tuomittiin elinikäiseen pelikieltoon.
Julkisuudessa Gallinger vannoi edelleen syyttömyyttään, mutta kulissien takana hän tunnusti Campbellille syntinsä. Taylorin sekä Gallingerin ohella myös Babe Pratt tuomittiin elinikäiseen kipailukieltoon, jonka hän kuitenkin sai kumottua yhdeksän ottelun mittaiseksi tunnustettuaan julkisesti tekonsa.
Gallinger yritti myöhemmin, vasta 1960-luvulla, saada pelikieltonsa kumottua ja antoi hyvin kattavan haastattelun torontolaiselle lehdelle. Clarence Campbell vastusti pelikiellon kumoamista edelleen hyvin voimakkaasti julksuudessa, niinpä elinikäinen panna jäi edelleen voimaan.
Vuonna 1966 Babe Pratt valittiin jääkiekon Hall of Fameen. Vuonna 1970 Taylorin sekä Gallingerin pelikiellot lopulta kumottiin. Kaksikon saama hyllytys on NHL:n historian pisin.
Photo by Celyn Kang on Unsplash,