NINJA CASINOLLA huikea tarjous: 10€ RISK FREE BET ilman kierrätysvaatimuksia!
Vain uusille asiakkaille rajoitetun ajan!

KERROIN

?
0
pv
0
t
0
min
0
s

Salibandy kausiennakko

Kotimainen salibandyliiga pyörähtää käyntiin reilun viikon päästä 16.9. Tässä artikkelissa käymme läpi joukkueita ja näiden voimasuhteita.

 

1. Classic, Tampere blank

Tamperelainen Classic dominoi viime kautta täysin suvereenisti ja nappasi jo kolmannen peräkkäisen mestaruutensa häviten koko kauden aikana ainoastaan yhden ottelun. Tulevaan kauteen tamperelaiset ovat jälleen ansaitusti suurin mestarisuosikki. 

Classic oli siirtomarkkinoilla varsin maltillinen, mutta sai silti huippuosaamista joukkueeseen maajoukkuetähti Nico Salon palatessa takaisin Familyyn ruotsalaisesta FC Helsingborista. Liikettä oli kuitenkin enämmän ulospäin huippulupaus Joona Rantalan sekä Tuukka Salon siirtyessä paikallisvastustaja Nokian KrP:hen ja Miro Lehtisen lähdettyä Sveitsiin. Maaliahne Lassi Vänttinen siirtyi sivuun pääsarjatasolta ja Asser Jääskeläinen toimii lajilähettiläänä Singaporessa. Suurin muutos nähtiin kuitenkin penkin takana Petteri Nykyn astuessa sivuun maajoukkuepestinsä vuoksi, pääkäskijäksi nimitettiin Samu Kuitunen.

Familyn runko säilyi lähes täydellisesti ja joukkue omaa edelleen selvästi sarjan parhaimman materiaalin. Kuitunen tuskin lähtee suuria pelillisiä muutoksia tekemään eikä niille juuri ole tarvettakaan. Classic saa jalkeille kaksi täysin suvereenia kentällistä ja kun maalilla Lassi Toriseva nostaa vain tasoaan vuosi vuodelta, tulee kyyti jälleen kerran olemaan kylmää.

Arvio: Classicin dominointi jatkunee, joskin MM-kisat ja Champions Cup hieman sotkevat sarjakautta. Finaalin muuttuessa takaisin ottelusarjaksi,  tarkoittaa sitä, että tamperelaisjätti pitäisi nujertaa neljä kertaa samassa ottelusarjassa, eikä tähän kukaan pysty.

 

2. TPS, Turku blank

Turun palloseura on vakiinnuttanut paikkansa pudotuspeleissä, mutta seuraava hyppäys eteenpäin on antanut odottaa itseään. Viime vuosina Tepsille jo kiroukseksi muodotunut Happee kukisti turkulaiset jälleen kerran pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella jättäen nämä ulos mitalipeleistä.

TPS sai mieluisia paluumuuttajia kun maajoukkuehyökkääjä Miko Kailiala palasi kotiin EräViikingeistä sekä Juuso Alin ja Mikko Hautaniemi palasivat Sveitsistä takaisin mustavalkoisiin. Lisäksi härkämäinen voimahyökkääjä Janne Hoikkanen hankittiin Happeesta ja pitkään sivussa ollut Teemu Aaltonen on jälleen pelikunnossa. Suurimpana menetyksenä on Jani Hyytiäisen lähtö alemman sarjatason FBC Turkuun.

TPS perustaa pelinsä vahvaan puolustuspeliin jonka viimeisenä lukkona torjuu loistava Pyry Luukkonen. Mikäli puolustus on Tepsin selvä vahvuus on ongelmakohtana ollut hyökkäyksen tehottomuus. Turkulaisilla kuitenkin on nyt Kailialan johdolla myös hyökkäyspään osaamista, joten olisiko nyt aika nousta mitalipeleihin?

Arvio: Tepsillä on kasassa tasapainoinen ja laadukas nippu ja se tulee olemaan tulevalla kaudella yksi Classicin suurimmista haastajista.

3. Nokian KrP, Nokia blank

Nokian KrP oli yksi viime kauden valopilkkuja nappaamalla kauden päätteeksi pronssiset mitalit kaulaansa. Jarmo Härmä astui isoihin saappaisiin korvatessaan Heikki Luukkosen penkin takana, mutta epäilyksistä huolimatta mies sai KrP:n pelaamaan voittavaa salibandya.

Nokialle elintärkeä ykköskentän kolmikko: Henri Johansson, Jere Oksanen sekä Joni Henttonen kaikki jatkavat tulevalla kaudella näätäpaidassa. Siirtomarkkinoilta KrP kiinnitti paljon nuorta osaamista kun Joona Rantala (-99) ja Tuukka Salo siirtyivät naapuriseura Classicista, Divarissa tehoja mättänyt rightin-puolen Joonatan Kovanen (-99) puolestaan siirtyi NST:stä. Rantala ja Kovanen ovat toisilleen tuttuja junioritasolta kun kaksikko mätti C-junioreissa 22 otteluun yhteensä peräti 131 tehopistettä. Maalivahtiosastolla nähtiin muutosta kun Santtu Pohjonen suuntasi Hämeenlinnan Steelersiin ja tämän paikalle värvättiin Arvid Vonk KooVeesta.

Vaihtuvuus joukkueessa on siis ollut melko maltillista, joskaan suuriin muutoksiin ei ollut edes tarvetta. KrP perustaa pelinsä edelleen teräviin vastahyökkäyksiin, joissa näädät ovat tunnetusti todella tehokkaita. Heikkouksina on aiempina vuosina ollut materiaalin syvyys eikä ykkösviisikon takaa ole löytynyt tarpeeksi taustatukea. Tulevalla kaudella ns. secondary scoringia kuitenkin löytyy ainakin paperilta huomattavasti edellisvuosia enemmän.

Arvio: Viime kauden pronssijoukkue vahvistui kesän aikana ja nuorisokaarti on jälleen vuoden kokeneempia. Johanssonin viisikolla on edelleen suuri tulosvastuu, mutta nyt alemmistakin ketjuista löytyy paremmin taustatukea. Yksi suurista mitalisuosikeista.

4. SPV, Seinäjoki blank

Viime vuosien kestomenestyjän trendi on ollut laskeva ja viime vuonna tie tyssäsi jo ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle. Materiaalin leveys on ollut ongelma ja varsinkin kun kärkinimiä on ollut loukkaantuneena vuosi toisensa perään on se syönyt valtavasti joukkueen tehoja.

SPV oli jälleen tuttuun tyyliin hyvin maltillinen siirtomarkkinoilla ja pelaajarunko pysyi jälleen kerran hyvin koossa. Tommy Koposen oli kuitenkin lähes pakko hankkia joukkueeseensa kunnon maalivahti ja tämä toteutui kun vuonna 2016 ja 2017 maailman parhaaksi veräjänvartijaksi arvostettu Eero Kosonen liittyi lakeuksille Växjöstä. Myös maajoukkueessakin esiintyynyt puolustaja Petri Hakonen tekee paluun SPV:hen Ruotsin Helsingborista. Poispäin joukkueesta matkasivat Tuomas Mustonen sekä maalivahtikaksikko Hannula-Kivimäki.

Koponen luottaa vanhoihin ratsuihinsa etunenässä Mikko Kohoseen sekä Sami Koskeen. Salibandyväki varmasti toivoo myös tervettä kautta Jari Hankkiolle, joka on todella tärkeä palanen peliveljien ryhmässä. Kososen myötä joukkue näyttää varsin tasapainoiselta, mutta miten vanhojen pelaajien jalka liikkuu?

Arvio: Joukkue pääsee kauteen hyvistä asetelmista. Mikäli avainpelaajat pysyvät ehjänä taistelee Speve mitaleista.

5. Oilers, Espoo blank

Espoolaisseura aloitti viime kesänä puhtaalta pöydältä kun joukkueen runko sekä valmennus molemmat kokivat lähes totaali muutoksen. Heikki Luukkosen nuori ryhmä oli alkukaudesta todella vahva lyödessään mm. Classicin, mutta lopulta käyrä osoitti täysin väärään suuntaan. Oilers pääsi pudotuspeleihin runkosarjan kahdeksannelta sijalta, mutta taipui ensimmäisellä kierroksella mestaruuden voittaneelle Familylle otteluvoitoin 4-0.

Oilers oli siirtoikkunassa aktiivinen ja nappasi tukun huippulupauksia, kun Justus Kainulainen (LASB), Heikki Iiskola (Indians) sekä Antti Suomela (OLS) vaihtoivat kaikki öljymiehiin. Kainulainen sijoittui menneellä kaudella maalipörssissä neljänneksi ja pistepörssissä jaetulle 12. sijalle kun taas Iiskola takoi maaleja seitsemänneksi eniten ja pisteitä peräti viidenneksi eniten koko liigassa. Myös Salbasta siirtynyt Jani Lehtoniemi tuo lisää hyökkäysvoimaa ja variaatioita rightin-puolen pelaajana.

Luukkosella on käsissään melkoinen timanttikaivos ja etenkin espoolaisten hyökkäyskalusto on heti Classcin takana sarjan parhaimmistoa. Myös maalinsuulta löytyy osaamista Joonas Kaltiaisen lukeutuessa yhdeksi sarjan parhaista torjujista. Joukkueen suurimmat puutteet löytyvät puolustuspäästä, joka on vielä hyvin kokematon liigatasolle.

Arvio: Oilersin tulevaisuus näyttää todella hyvältä, eikä huippumenestys tulevallakaan kaudella mikään mahdottomuus ole. Mikäli puolustus kestää on öljymiehet tyrkyllä mitalitaisteluun.

6. EräViikingit, Helsinki blank

Fuusioseura nappasi menneellä kaudella runkosarjassa kolmannen sijan, mutta pudotuspeleissä tie nousi hieman yllättäen pystyyn jo ensimmäisellä kierroksella kun Indians kukisti joukkueen game sevenin jatkoajalla.

Vaihtuvuus ei tänä kesänä ollut aivan yhtä hurjaa kuin vuosi sitten, mutta mittavia menetyksiä ErVi koki menettäessään parhaan pistemiehensä Miko Kailialan TPS:aan sekä luottohyökkääjä Tuomas Iiskolan Sveitsiin. Lisäksi Miska Mäkisen, Mikko Sipilän ja Ilkka Kosken lähtö tarkoittaa käytännössä koko viime kautisen kolmoskentän hajoamista. Paluumuuttajina takaisin joukkueeseen palasivat Perttu Puska Josbasta sekä Janne Hyvönen Salbasta. Myös Teemu Metsälä (Steelers) palaa takaisin pääkaupunkiseudulle.

ErVin hyökkäys näyttää Jani Kukkolan ja Mika Moilasen johdolla edelleen kilpailukykyiseltä paperilla, mutta suoranaista paikkaajaa ei Kailialle ole tarjolla. Jalkeille saadaan jälleen iskukykyinen ykköskentällinen, mutta taso tämän takana laskee, joskin joukkueen nuorisokaarti Mika Majalahden ja Perttu Järvisen johdolla on jälleen kerran vuotta valmiimpia liigakentille. Puolustus on selkeästi joukkueen akilleenkantapää eikä Mikael Laxin ja Marko Juseliuksen takaa tahdo löytyä riittävästi tulitukea. Maalilla Santtu Strandberg saa jälleen venyä parhaimpaansa mikäli joukkue mielii menestyä.

Arvio: Loistavasti valmennettu suurseura kiilaa jälleen kerran pudotuspeleihin, mutta mitalitaisteluun yltäminen vaatisi pientä venymistä.

7. LASB, Lahti blank

Lasbille ei ennen viime kautta povattu juuri mitään ja joukkue arviotiin aivan häntäpään kahinoihin. Teemu Variksen ryhmä osoitti kuitenkin hurjaa venymistä ja oranssipaitojen pudotuspelipaikka jäi loppujen lopuksi ainoastaan yhden pisteen päähän.

Viime kesän tapaista pelaajakatoa ei Lasbissa tällä kertaa nähty, mutta joukkue menetti todella ison palan hyökkäyspeliä ja maalintekovoimaa kun Justus Kainulainen siirtyi Espooseen. Kainulainen vastasi menneellä kaudella yksin noin neljäsosasta joukkueen maaleista, joten menetys on massiivinen. Lahtelaisten siirtoikkuna näyttää kuitenkin vihreää valoa, kun huipputaitavat Perttu Koljonen (KooVee) sekä Miska Mäkinen (ErVi) liittyivät joukkueen vahvuuteen.

Lahtelaisten hyökkäysosasto ja etenkin keskikaista näyttää lupaavalta ja potentiaalia nuoressa ryhmässä todellakin on. Puolustus oli menneellä kaudella paperilla yksi liigan heikoimmista ja on sitä edelleen. Kaapo Kettunen pelasi maalinsuulla varmasti yhden elämänsä parhaimmista kausista, mutta ei silti ole aivan mitattäyttävä ykköstorjuja.

Arvio: Nuoressa ja erittäin taitavassa ryhmässä on todella paljon potentiaalia, ja mikäli joukkue saa puolustuksen toimimaan, nähdään Lahdessa keväällä pudotuspelejä.

8. Happee, Jyväskylä blank

Viime kauteen kovin odotuksin lähtenyt hirviryhmä lunasti paikkansa aina superfinaaliin asti, jossa Classic oli lopulta parempi luvuin 6-2. Nyt jyväskyläläisillä on tiukka paikka edessä, sillä paperilla kärkijoukkueista se on heikentynyt selvästi eniten.

Happeen kohdalla lienee helpointa aloittaa lähteneistä pelaajista. Aivan kärkipään pelaajista Happee menetti hyökkääjät Veli-Matti Hynysen ja Janne Hoikkasen joiden lisäksi tähtipuolustaja Jonne Junkkarinen vaihtoi maisemaa. Myös puolustaja Otto Tikan sopimustilanne on vielä avoin. Perus runkopelaajista hirvipaidan jättivät Toni Kuosmanen, Joonas Kaasalainen, Pauno Kajoksinen sekä Kaapo Savinainen. Suurimmat otsikot keräsi kuitenkin lajilegenda Mika Kohosen paluu kasvattiseuraansa yhden vuoden mittaisella sopimuksella, jonka jälkeen ”Kuninkaan” mittava ura päättynee. Vaikka Kohosen jalka ei enää liikukkaan parhaimpien päivien tapaan on viisi kertaa maailman parhaaksi valitulla laji-ikonilla valtavan suuri rooli, etenkin kentän ulkopuolella. Muita uusia värväyksiä ovat Mikko Immonen sekä osa Happeen omista, viime kaudella A-junioreiden SM-sarjaa pelanneista miehenaluista.

Happee saa kasaan hyvän ykkösviisikon ja tulosvastuu tulee lepäämään suuresti Peter Kotilaisen sekä Jami Mannisen harteilla. Ykkösviiskon takaa ei ratkaisjoita löydy vaikkakin Juuso Heikkinen ja Panu Kotilainen kelpo pelimiehiä ovatkin. Tikan ja Junkkarisen lähtö tekee ison loven puolustukseen, jossa ei pallollista taitoa Eemil Ukkosta ja Kohosta lukuunottamatta liiemmin ole. Maalilla torjuu kaksikko Tuomala-Laakso, joista edellämainittu kantanee suurimman torjuntavastuun.

Arvio: Vaikka Happee heikentyi paperilla rutkasti viime kaudesta, ei kovalla tunteella ja asenteella pelaava ryhmä mikään suupala tule kenellekkään olemaan. Mitalikamppailuun Happee ei yllä, mutta pudotuspeleistä ulos jääminen olisi pieni yllätys.

9. Indians, Espoo blank

Indians oli jälleen kerran kauden kovin yllättäjä. Keskikastiin rankattu ”Heimo” taisteli runkosarjassa kuudennelle sijalle ja nappasi pudotuspeleissä ison päänahkan lähettämällä EräViikingit laurukuoroon. Välierissä tie tyssäsi odotetusti Classiciin ja pronssiottelussa Nokian KrP oli parempi maalein 5-4. Välieriin yltäminen oli kuitenki loistava suoritus, josta tuskin hetkeen inkkarit paremmaksi laittaa.

Heimo menetti paljon osaamista siirtoikkunassa kun läpimurron liigakentillä tehnyt tehnyt Heikki Iiskola vaihtoi naapuriseura Oilersiin ja puolustajat Teemu Venäläinen sekä Santeri Toropainen jättivät joukkueen. Uusista kiinnityksistä mielenkiintoisin on SB Vaasasta hankittu Kevin Nylund, joka menneellä kaudella paukutti divarissa kovat 49 tehopistettä, ollen pistepörssin toinen.

Indians pelasi viime kaudella aktiivista ja viihdyttävää salibandya eikä aiempien vuosien ”bussista” ollut tietoakaan. Heimo saa kasaan kohtalaiset kaksi hyökkäyskenttää ja kärki Valtteri Kainulaisen, Aaro Astalan johdolla on timanttisen kova, joskaan yhdenkään avainpelaajan loukkaantumista ryhmä ei kestä. Heikkoudet ovat puolustuspäässä, jossa nuoren Otto Lehkosuon lisäksi ei ole juurikaan pallovarmuutta. Maalilla ailahteleva Mikko Kirvesniemi kantaa pääasiassa torjuntavastuun tulevallakin kaudella.

Arvio: Vahvat kärkiyksilöt takaavat heimolle varmasti pisteitä, mutta materiaali edellä oleviin on pykälää köykäisempi. Taistelee tiukasti viimeisistä pudotuspelipaikoista.

10. OLS, Oulu blank

Salibandyliigan pohjoisin seura vältti playout-pelit sijoittuen runkosarjassa kymmenenksi. Viime vuosina OLS on menettänyt paljon avainpelaajiaan muualle, mutta silti vakiinnuttanut tasonsa alempaan keskikastiin.

Tulevaksi kaudeksi oululaistet menettivät tuttuun tapaan tärkeitä pelaajia ja etenkin Suomelan ja Saarnion menetys tuntuu todella pahalta pakkipuolella. Suurin muutos koettiin kuitenkin penkin takana, kun ennen SB Vaasaa luotsannut Jani Lipsanen nappasi Eetu Vehasen paikan päävalmentajana. Lipsasen lisäksi uutena kasvona joukkueeseen värvättiin Tuukka Kivioja, joka on viime kaudet kuulunut divariseura LMN:n kantaviin voimiin.

OLS on erittäin juoksuvoimainen ja fyysinen joukkue eikä todellakaan lukeudu kenenkään mielivastustajiin. Hyvällä hengellä puolustava ja laukauksia blokkaava ryhmä pystyy etenkin kotikentällään haastamaan lähes minkä tahansa joukkueen. Suurimpina johtotähtinä loistavat maaliahne Valtteri Parviainen sekä Tatu Kiipeli. Vaikka ratkaisijoita ei joukkueessa tuhlattavaksi asti olekkaan, on OLS kuitenkin hyvin tasainen ryhmä. Maalilla vartioiva Ville Mestari on paikkapaikoin nimensä veroinen ja lukeutuu ehdottomasti sarjan eliittikoppareihin.

Arvio: Lähtee kauteen haastajana ja on monien papereissa tyrkyllä jopa sarjasta putoajaksi. OLS on kuitenkin urheilullisuudeltaan ja fyysisyydeltään selkeästi muita häntäpään joukkueita edellä, joten allekirjoittanut uskoo sarjapaikan säilymiseen. Pudotuspelit vaatisivat selkeää venymistä.

11. Steelers, Hämeenlinna blank

Hämeenlinnalaisen Steelersin viime kausi oli odotuksiin nähden täysi pannukakku. Roimasti vahvistuneen joukkueen piti taistella pudotuspelipaikasta, mutta lopulta kausi päättyi liigakarsinnoissa divarin kakkosta, Loviisan Toria vastaan. Tämän ”teräsmiehet” hoisivat kuitenkin kunnialla ja liigapaikka säilyi.

Steelers oli varsin maltillinen siirtomarkkinoilla ja suurin kiinnitys olikin jatkopahvin tekeminen superhyökkääjä Ville Lastikan kanssa. Uusina kasvoina teräsmiehiin liittyivät maalivahti Santtu Pohjonen Nokian KrP:stä ja nuori puolustajalupaus Atte Lahti TPS:sta. Muut uudet pelaajat ovat pääasiassa seuran omia junioreita, jotka nappasivat menneellä kaudella A-poikien SM-hopeaa. Maisemaa vaihtoivat pitkään viime kaudella pelikentiltä pois ollut Teemu Metsälä ja jonkin sortin läpimurtoa tehnyt puolustaja Lauri Viitala. Myös maalivahti Tomi Aaltonen vaihtoi seuraa Tampereen KooVeeseen. Menetyksiksi voidaan laskea myös runkopelaajat Heikki Hätönen sekä Mikko Ruokolainen, joiden nimiä ei kokoonpanosta löydy. Muutosta nähtiin myös valmentaja puolella, Jussi Sihvosen paikkaa hämeenlinnalaisille tuttu Petri Kemppainen, joka viimeksi valmennustehtävissä ollessaan luotsasi Lasbin salibandyliigaan.

Steelers oli menneellä kaudella koko sarjan toiseksi eniten maaleja omiin päästänyt joukkue, joka oli suurin syy kehnoon sarjasijoitukseen. Hyökkäyspäässä tulosta pystytään tekemään ja Kemppainen on ainakin harjoituspeleissä saanut puolustusta paremmaksi. Tulosvastuu lepää lähes kokonaan Lastikan sekä Markus Siprosen harteilla eikä näiden takaa löydy illasta toiseen hyvällä tasolla suorittavia pelaajia. Santtu Pohjonen on parhaimmillaan loistava maalivahti, mutta taso voi heitellä rajusti jopa yksittäisen pelin sisällä.

Arvio: Tulevaan kauteen Steelers lähtee suurena altavastaajana, joka sopii sille huomattavasti viime vuotista suosikinasemaa paremmin. Materiaali on kapea, mutta Lastikan viisikko pitää huolen, että liigapaikka säilyy.

12. Karhut, Pori blank

Viime kaudella ailahtelevasti alemmalla sarjatasolla pelannut karhuryhmä nappasi vaikeuksien kautta paikan salibandyliigaan kaatamalla divarin finaaleissa Loviisan Torin otteluvoitoin 1-3. Pudotuspeleihin vasta runkosarjan kuudennelta sijalta lähteneet porilaiset olivat loppukaudesta loistavassa iskussa voittaen viimeisistä 12 pelistä peräti 11.

Pori ei siirtomarkkinoilla riehunut ja uusina kasvoina joukkueeseen liittyivät Antti Vuorinen sekä Tatu Ruohonen Rauman Salbasta, Roope Mutka ja Joonas Poutanen Blue Foxista sekä Roni Tuomela KooVeesta. Karhut lähtee tulevaan kauteen myös uudella valmentajalla kun aiemmin seuran vanhemmissa junioreissa toiminut Mikko Lehti ottaa päävastuun edustusjoukkueesta.

Pelaajarunko on pysynyt hyvin kasassa viime kaudesta ja paperilla Karhut on varsin kilpailukykyinen liigan häntäpään joukkueiden kanssa. Suurimpina tähtinä hääräävät hyökkäyksen Benjamin Lepola sekä Ville Salonen. Puolustuspäässä porilaisilla tulee olemaan vaikeuksia eikä nuori ja kapea pakisto kestänyt viime kaudella aina edes divarikyydissä. Ykköstorjujan viittaa kantanee divarin kärkitorjujiin lukeutunut Roope Mutka.

Arvio: Kovalla tunteella ja ”porilaisella hulluudella” varustettu ryhmä on harjoitusotteluissa osoittanut tasonsa, eikä Karhut tule varsinkaan kotikentällään olemaan helppo vastus muille. Paljon on kiinni miten joukkueen kasetti kestää. Pudotuspelit jäävät haaveeksi, mutta sarjapaikka säilyy.

13. SB Welhot, Kuopio blank

Viime kaudeksi salibandyliigaan noussut kuopioilaisryhmä käytti otsikkoaikansa sensaatiomaisesti. Varmaksi putoajaksi rankatut ”taikurit” roikkuivat pitkään jopa kiinni pudotuspelipaikassa. Loppu kaudesta hurmos laantui, mutta sarjapaikka säilyi ilman minkäänlaisia karsintoja.

Paperilla Welhot on jälleen heikentynyt, joskaan edelliskauden tapaista romahdusta pelaajarungossa ei tapahtunut. Viime kaudella joukkueen parahaana pistemiehenä kunnustautunut Juha Rautiainen suuntasi Tuomas veljensä kanssa Sveitsiin, runkopuolustajiin kuuluneen Jonni Koskisen pelit jatkuvat muualla ja loistavan kauden Welhojen maalilla torjunut Petri Lech on myös lähtijöiden joukossa. Uusia pelaajia hankittiin pääasiassa naapuriseura Josbasta (divari), josta joukkueen vahvuuteen liittyivät hyökkääjät Henrik Kinnunen ja Aleksi Ahokas sekä maalivahti Jesse Huurrekorpi.

Taktisesti loistavasti pelaava ja hyvin valmennettu Welhot käytti yllätysmomenttinsa hyvin, mutta tulevaan kauteen kuopiolaiset eivät enää pääse yllättämään puskista. Materiaali on jälleen yksi liigan heikoimpia ja tähtipuolustaja Iiro Lankiselta odotetaan paljon. Lankisen ohella katseet kannattaa kiinnittää nuoreen Eetu Sorvaliin, jolla on nyt oiva paikka lyödä itsensä suuren salibandykansan tietoisuuteen. Welhojen päätyyn ladottiin menneellä kaudella eniten maaleja eikä maalivahtitilanne Kuopiossa Huurekorven takana näytä vieläkään hyvältä.

Arvio: Welhojen yllätysmomentti on käytetty eikä pudotuspelipaikasta kannata tulevalla kaudella haaveilla. Loistavasti ”päävastustajia” vastaan pelaava joukkue raapinee kuitenkin tarvittavat pisteet välttäen suoran putoamisen.

14. KooVee, Tampere blank

Menneellä kaudella runkosarjassa viimeistä edelliseksi sijoittunut KooVee säilytti liigapaikkansa lyötyä Steelersin playout-sarjassa otteluvoitoin 2-3. Tulevaan kauteen tamperelaiset lähtevät selvänä altavastaajana eikä harjoitusottelut lupaile hyvää.

KooVee eli viime kauden lähes kokonaan ykkösviisikkonsa turvin ja suurin kolaus olikin sentteri Perttu Koljosen ja tämän tutkaparin Riku Reunamäen lähdöt. Suuri menetys oli myös pitkään KooVeen maalilla vartioinenn Arvid Vonkin siirtyminen naapuriseura Nokian KrP:hen. Roni Tuomelan lähtö taas tuntuu puolustuspäässä. Uusina niminä Tampereelle hankittiin Petteri Puustinen divariseura NST:a, Ristomatti Lummikko 2divisioonan Pirkoista sekä maalivahti Tomi Aaltonen Steelersistä. Muuten rosteria paikkailtiin seuran omilla A- ja B-junioreilla.

Koljosen ja Reunamäen lähdön myötä KooVee ei saa enää kasaan yhtä tehokenttää, joka pystyisi luomaan paikkoja illasta toiseen. Runko Salomaan ja Ahon takana on hyvin kapea eikä materiaali millään riitä edes kahteen kohtuulliseen viisikkoon. Myös maalivahti Tomi Aaltonen on pieni kysymysmerkki sillä edelliskausi oli mieheltä todella kehno.

Arvio: Kaikki kunnia KooVeelle omien junioreiden sisäänajosta edustusjoukkueeseen, mutta liigatasolle materiaali on aivan liian köykäinen. Viime kaudella toiseksi vähiten maaleja tehneestä joukkueesta uupuu tehot ja vauhtia haetaan seuraavalla kaudella sarjaporrasta alempaa.

Unibet netticasino vedonlyönti

 

FanTeam Vedonlyönti 150% bonus
Pelaa vastuullisesti | Peluuri.fi | Betssson Group lisenssi MGA/CRP/108/2004 - säännöt ja ehdot voimassa blank
Tule keskustelemaan pelikohteista myös Veikkausvihjeet & Pitkäveto Facebook-ryhmään! Tarjolla on päivittäin tipsejä eri lajeihin, ja ryhmässä on jo 1500+ jäsentä. Tule voittamaan kimpassa!